Sairaiden parantuminen

Tänä päivänä on kristikunnan keskuudessa – kuten kautta aikojen on ollut – vieläkin paljon epäselvyyttä sairaiden parantumisen alueella. Jotkut eivät ymmärrä Jumalan tahtoa tällä alueella, eli onko Jumalan tahto parantaa heidät vai ei. Toisille sillä ei ole mitään merkitystä, onko niiden uskolla, jotka rukoilevat sairaiden puolesta ja niiden uskolla joiden puolesta rukoillaan, mitään merkitystä parantumisen kannalta. Parantaako Jumala siitäkin huolimatta, vaikka meillä ei olisikaan uskoa, jotta sairas paranee, tai sairaalla ei olisi uskoa vastaanottaa terveys?

Joku aika sitten kuulin erään tunnetun saarnaajan monesti saarnansa aikana korostavan sitä, että hänelle oli tullut tietty sairaus. Tarkoitan toistavan sitä ja ”heittäen herjaa” siitä. Kuitenkin saarnan läpi paistoi epäusko, että Jumala parantaisi hänet tästä taudista. Itse asiassa hän ei kertaakaan koko saarnansa aikana maininnut siitä, että hän rukoilisi Jumalaa, jotta tämä parantaisi hänet tai uskoisi, että Jumala tulee parantamaan hänet. Sitä vastoin hän sanoi, ettei anna kenenkään rukoilla hänen parantumisen puolesta, jollei tämä ole saanut siitä selkeää ilmoitusta Jumalalta. Saarna ei muutenkaan ollut johdonmukainen eikä mielestäni kovin raamatullinen, jos ajattelemme parantumisen aluetta. Siinä kumottiin meidän osamme ja uskomme vastaanottaa terveys, ikään kuin sillä ei olisi mitään merkitystä. Muutenkin saarna hyppi tavallaan aiheesta toiseen ilman, että siitä aina olisi saanut selvää. En halua halventaa kenenkään saarnoja, mutta tuon tämän vain esiin tässä sen tähden, että on paljon epäselvyyttä näillä alueilla, ja tällainen julistus on ”myrkkyä” niille, jotka jo muutenkin ovat epäröineet sitä, onko Jumalan tahto ollenkaan parantaa heitä, ja jos vaikka joku sairaus olisi Jumalan heille laittama. Tämä ei ainakaan yhtään edes auta heidän parantumistaan ja vapautumistaan sairauksistaan, eikä ohjaa heitä oikealle tielle tulla terveeksi Jumalan tahdonmukaisesti. Vielä siinä saarnassa tavallaan kumottiin se, jos ihminen elää synnissä, että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että hänelle voisi tulla jokin sairaus. 

Näihin ja moniin muihin sairaiden parantumista askarruttaviin kysymyksiin annan vastauksen parhaan kykyni mukaan seuraavien Raamatun paikkojen tukemina. Ennen kuin aloitamme, kysyn sinulta: Mikä on meidän uskovien ehdoton auktoriteetti? Mihin meidän oppimme ja uskomuksemme pitää perustua ja sanokoon kuka tahansa, vaikka enkelit taivaasta sinulle jotakin, niin mikä sen kumoaa tai vahvistaa? Vastaus on: Raamattu, Jumalan Sana! 

Voiko uskova sairastua, jos hän elää synnissä? Toisin sanoen, voiko sen myötä tulla häneen sairauksia, vaikka hän olisikin uudestisyntynyt uskova? Joillakin on tästä eriäviä mielipiteitä, mutta katsotaan mitä Raamattu tästä sanoo. Aloitetaan vaikka Johanneksen evankeliumin 7.luvusta jakeet 1 - 3: ”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.” 

Juutalaisen opetuksen mukaan, joka perustui Vanhaan testamenttiin, kaikki sairaus oli synnin seurausta. Toisin sanoen jos joku oli sairas, hän tai hänen vanhempansa olivat tehneet syntiä, jonka kautta sairaus oli tullut. Se perustui Jumalan ilmoitukseen: ”Minä kostan isien synnit aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.” Muistatko, kuinka Jobin ystävät syyttivät häntä, että kaikki se, mitä hänelle tapahtui, johtui synnistä jossa Job eli, vaikka asia todellisuudessa ei ollutkaan niin? Kuten voimme Jeesuksen vastauksesta tulkita, tässä tapauksessa sokeus ei johtunut miehen omasta eikä hänen vanhempiensa synnistä, vaan että Jumalan teot tulisivat hänessä julki. 

Toisin sanoen aina sairaus ei tietenkään johdu pelkästään synnistä jonkun elämässä, mutta joskus se johtuu, kuten voimme seuraavista Raamatun kohdista selvästi päätellä. Yksi selkeimpiä tällaisia Raamatun kohtia, jotka tukevat tätä väittämää on 1. Kor. 11: 27 – 32: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. Sen vuoksihan teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat jo nukkuneet pois. Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi.” 

Muista, kaikki Uuden testamentin kirjeet ja opetukset ovat kirjoitettu uskoville. Ne on kirjoitettu vastaukseksi tai kehotukseksi aina johonkin tiettyyn ongelmaan, joka vallitsi sen seurakunnan keskuudessa, jonne kirje oli osoitettu. Korintin seurakunnassa oli pahanlaatuista syntiä. Jotkut toivat omat eväät ehtoolliskokoukseen, kun taas toiset olivat nälissään. Jotkut olivat siellä jopa juovuksissa, kun nautittiin ehtoollista. Eli korintin seurakuntalaiset halvensivat Herran ehtoollista. Tämän seurauksena monet seurakuntalaiset olivat sairastuneet ja monet olivat jopa kokeneet ennenaikaisen kuoleman. Siitä oli tullut hyvin vakavat seuraukset. Kuten voimme todeta, tämä oli Jumalan rangaistus heille ja kuritus siinä mielessä, että he tekisivät synnistään parannuksen, etteivät joutuisi maailman kanssa kokemaan lopullista kadotustuomiota. Johanneksen evankeliumissa on kohta, jossa Jeesus parantaa Bethesdan lähteellä halvaantuneen miehen. 

Myöhemmin Jeesus näkee miehen uudelleen ja sanoo hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin." (Joh 5: 14). Tästä voimme selkeästi päätellä, että tämä sairaus johtui miehen omasta synnistä. Synnistä, jossa hän eli, tai synnistä mitä hän oli tehnyt ja jonka kautta sairaus oli tullut häneen. Joillakin nousee tästä mieleen ajatus, että Jeesus tarkoittaa varmaan kadotustuomiota, sanoessaan: ”ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi.” Toisin sanoen, jos mies jatkaa tehden syntiä, hänen tilansa tulee vieläkin pahemmaksi, kuin se oli ennen parantumista. Varmaan Jeesus myös viittaa lopulliseen kadotustuomioon, mutta myös siihen, jos hän tekee syntiä, niin sairaus voi tulla takaisin häneen ja vieläkin pahempana kuin se oli aikaisemmin. 

Jeesus puhui vertauksen siitä, kun riivaajahenki ajetaan ulos ihmisestä ja kun se ei löydä uutta kotia, niin se palaa takaisin ja ottaa mukaansa seitsemän muuta, pahempaa henkeä, ja sen ihmisen viimeiset ovat pahemmat kuin ensimmäiset. 

Selvää niin raamatullisessa kuin missä mielessä tahansa on se, jos ihmisellä on anteeksiantamattomuutta, se avaa ovet sairauksille. Lääketiede pystyy luettelemaan ainakin yli 50 eri sairautta, jotka katkeruus ja anteeksiantamattomuus tuovat. Ykksi yleisimpiä on reuma. Myös syöpä on usein katkeruuden seurausta. Eikä se, että joku on uskossa vapauta häntä tästä hengellisestä laista, tai tee hänen kohdallaan poikkeusta. Jeesus puhui paljon anteeksiantamattomuudesta ja kehotti meitä antamaan anteeksi toinen toisellemme, jotta Jumala voisi antaa meille anteeksi. Yksi hyvä esimerkki tästä on Matteuksen evankeliumin 18: Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemänkertaa", vastasi Jeesus. "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiinpalvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia (noin 46 miljoonan euroa nykyrahassa laskettuna). Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria (sadan sen aikaisen työpäivän palkka). Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen (antoi kiduttajien käsiin: engl. Käännös), kunnes tämä maksaisi koko velan. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi." 

Tämä vertaus on käsitettävä hengellisessä mielessä. Anteeksiantamattomuus on hengellinen asia. Tämä vertauskuva on hengellinen. Ketkä ovat kiduttajia hengellisessä mielessä? Tässä niitä verrataan vanginvartioihin, kuten suomalainen 1933 Raamatun käännös sanoo. Jeesuksen ajan vanginvartioilla oli tapana kiduttaa vankeja. Hengellisessä mielessä kiduttajat ovat riivaajahenkiä. Toisin sanoen heille avautuu anteeksiantamattomuuden kautta laillisesti Jumalan puolelta hengellisen lain mukaan ovet ihmisen elämään, jolla on anteeksiantamattomuutta tuoda ongelmia ja kaiken näköistä sairautta. Tästä on useitakin esimerkkejä. Otetaan vaikka yksi tapaus, jonka luin kerran Yonghi Cho:n kirjasta. Hän oli rukoillut toimistossaan jo muutaman tunnin erään seurakuntaansa kuuluvan naisen puolesta, joka oli halvaantunut. Mitään ei tapahtunut ja hän ihmetteli tätä, koska Jumalan sana sanoo, että kun uskossa rukoilemme, hän parantaa. Sitten Herran Henki johdatti häntä kysymään tältä naiselta, oliko hänellä anteeksiantamattomuutta jotakin ihmistä kohtaan. Kun nainen tunnusti, että oli ja teki siinä parannuksen niin ilman, että Yonghi Cho kerkisi edes rukoilemaan hänen puolestaan, naisen kasvojen toisen puolen halvaus parani saman tien. Voisimme käydä vielä läpi monia muita Raamatun kohtia ja kertomuksia, mutta jo näiden Raamatun kohtien perusteella on selvää, että synnissä elämisellä on osuutta sairauksille. Meidän ei ensinnäkään pidä unohtaa, että kaikki sairaus loppujen lopuksi on syntiinlankeemuksen seurausta. En väitä enkä syyllistä ketään sillä, jos joku on sairas, että se olisi merkki synnissä elämisestä. Siinä tapauksessa minä itse ja me kaikki aika ajoittain oltaisiin tehty jotakin syntiä, kun tulee terveydellisiä ongelmia, vaikka meistä ei kukaan voi kerskata sillä, että olisi aivan puhdas ja viaton. On vain yksi, joka eli täydellisen elämän ja se on Jeesus. Raamattu ei myöskään missään kohden lupaa, ettemme voisi koskaan sairastua, tai ettei meille voisi tulla mitään ongelmia terveyden alueella. Toki Jumalan sana sanoo 2. Moos 15:26: ”Jumala ei anna yhdenkään niistä sairauksista kohdata israelilaisia (me olemme hengellinen Israel), mitkä kohtasivat egyptiläisiä, sillä Hän on Herra meidän Parantaja.”  

Se minkä Raamattu kuitenkin lupaa ja mikä on tärkeintä pitää mielessä, on se, että me olemme Jeesuksen haavojen kautta parannetut. Meillä on valta ja voitelu Jeesuksen nimessä laskea kätemme sairaiden päälle, jotta he tulevat terveiksi. Mutta ihminen, joka elää synnissä, avaa tahallisesti ovet sairauksille. Ja jos on tietoinen tästä, kannattaa ehdottomasti tehdä parannus.

Jumala voi tehdä mitä haluaa ilman meidän uskoamme, mutta Hän edellyttää, jotta Hän toimisi meidän elämässä, uskomme osallisuuden. Eli, jos haluamme nähdä Jumalan ihmeet ja rukousvastaukset kohdallamme, meidän pitää uskoa, että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät. Monessa Raamatun kohdassa, kun Jeesus paransi sairaita, Hän kysyi ensiksi: ”Uskotko sinä, että minä voin sen tehdä?” Kun sairas sanoi: ”uskon,” Jeesus aina vastasi: ”tapahtukoon sinulle niin kuin uskot.” On kiistämätön raamatullinen tosiasia, että Jumala toimii meidän uskomme mukaan. Emme voi sanoa, että Jumalan kädet ovat sidotut jos emme usko, koska kukaan ei voi sitoa Hänen käsiään. 

Perimmäinen syy, miksi Jumala monesti ei toimi ilman uskoamme, on se, että jos Raamattu kehottaa meitä uskomaan eikä epäilemään ja meillä on siitä huolimatta epäuskoa, Jumala ei voi mennä sen yli, minkä Hän on säätänyt sanassaan. Toisin sanoen, samoin kuin Jumala ei voi tehdä syntiä, Hän ei voi toimia vastoin sitä, minkä on sanassaan – Raamatussa säätänyt. Jumalan kädet eivät ole sidotut, mutta Hän on sidottu sanaansa, koska Hän on lojaali ja tekee mitä sanassaan on sanonut ja toimii sen mukaan. Tämä on lohdullista tietää jos katsomme sitä siltä näkökulmalta, että kaikki ne ihanat lupaukset, jotka Hän on meille sanassaan antanut, toteutuu Hänen hengellisen lakinsa pohjalta. 

Sadanpäämiehen tullessa pyytämään, että Jeesus parantaisi hänen kuolemankielissä olevan palvelijansa, ja Jeesus nähtyään sadanpäämiehen uskon sanoi: ”tapahtukoon sinulle niin kuin uskot (Mat 8:13).” Syyrofoinikialaisen naisen pyytäessä Jeesukselta, että Hän parantaisi hänen riivatun tyttärensä ja Jeesuksen nähdessä naisen peräänantamattoman uskon Hän sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot (Mat 14:28)." 

Kun 12 vuotta verenvuotoa sairastava nainen parani, koskettuaan Jeesuksen viitan liepeeseen sanoi Jeesus hänelle: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut (Mat 8:22)." Kun Jeesus meni Lasaruksen haudalle herättämään hänet kuolleista, sanoi Hän Martalle, vainajan sisarelle: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden (Joh 11:40)?"

Näissä ja lukemattomissa muissa Raamatun kohdissa voimme selvästi ja kiistämättä nähdä, että usko vaikutti heidän kohdallaan saada ihme ja rukousvastaus elämäänsä. Eli emme voi millään sulkea pois uskon osuutta sairaiden parantumisen kohdalla. 

Jumalan tahto

Raamatussa ei oleyhtään kohtaa, jossa Jeesus olisi sanonut; en tahdo, kun Hänen luokseen tuli sairas pyytämään apua. Hän aina sanoi: ”minä tahdon”, jos häneltä kysyttiin: ”jos sinä tahdot, sinä voit sen tehdä?” 

Hänen luokseen tuli silloin muuans pitaalinen. Mies heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Heti mies parani taudistaan. (Mat 8:2– 3). 

Jos Jumala ei haluaisi parantaa sairasta, tämä olisi täysin ristiriitaista Jeesuksen sovitustyön kanssa, joka kuitenkin ristillä kantoi syntimme ja samalla sairautemme. Kuten myös se olisi ristiriitaista, että Jumala on lyönyt jotakin henkilöä tietyllä sairaudella kurittaakseen häntä sillä sairaudella ja vähän ojentaakseen. 

Sairaudet eivät tule Jumalalta, vaan ovat syntiinlankeemuksen seurausta ja niiden alkuunpanija on saatana. Koska elämme langenneessa ihmiskunnassa, niin sairaus voi tulla, mutta Jeesus kantoi sen jo puolestamme ja me olemme Hänen haavojensa kautta parannetut. Toinen asia mistä usein kuulee puhuttavan ja jota siteerataan sellaisissa tapauksissa, joissa lääkärit ovat antaneet jo kuolemantuomion jollekin uskovalle, jolla on vakava sairaus, on usein kuultu: ”varmaan on hänen aikansa jo lähteä ja Jumala ottaa hänet pois.” Mennään hänen luokseen hyvästelemään, masentamaan ja laulamaan masentavia lauluja, mitä on virran tuolla puolen, sen sijaan että rohkaistaisiin ja puhuttaisiin uskoa ja rukoiltaisiin kaikella auktoriteetilla, jonka Jeesus meille on antanut hänen parantumisen puolesta. 

On totta, että jokaisella on aikansa auringon tällä puolen. Aika on kuolla, aika on syntyä. Mutta jos uskova lähtee pois nuorena, niin kyllä hän mielestäni lähtee ennen aikojaan. Useasti, uskoakseni, se voi olla jopa itse aiheutettua. Tarkoitan epäterveelliset elämäntavat, stressin kautta tulleet sairaudet tai jotain muuta vastaavaa. 

Jeesus paransi kaikki sairaat, jota tulivat tai tuotiin hänen luokseen. Hän ei kieltäytynyt kenenkään kohdalla, vaikka siltä pintapuolisesti katsoen näyttääkin syyrofoinikialaisen naisen tapauksessa, koska Jeesus ensiksi kieltäytyi vastaamasta hänen rukoukseensa. Asia ei loppujen lopuksi ollutkaan niin. Ensiksi Jeesus kieltäytyi siitä syystä, koska nainen ei ollut juutalainen, eikä vielä silloin ollut pakanoiden aika, mutta naisen peräänantamattoman uskon ja rukouksen kautta Jeesus jumalallisessa armossaan ja rakkaudessaan myöntyi hänen rukoukseen ja sanoi: ”Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niinkuin tahdot.” 

Yksi Jumalan lunastajanimistä on Jahve Rahfa, joka tarkoittaa: Herra sinun Parantajasi. Nimillä oli Raamatun aikana ja juutalaisessa kulttuurissa aina suuri merkitys. Ne kuvastivat henkilön luonnetta ja persoonaa, ja nimestä voitiin päätellä millainen joku henkilö oli. Varsinkin, kun on kyse Jumalan nimestä, sillä kieltämättä on vielä suurempi merkitys. Jos Jumalan yksi lunastajanimistä on Jahve Rahfa, niin hän on silloin ehdottomasti Herra meidän Parantaja. Suomeksi sanottuna siinä ei ole enää vastaansanomista sen jälkeen. 

Ennen aikoinaan, kun asia oli loppuun käsitelty, päätettiin mielessä: "paras olla hiljaa." Tämä soveltuu yhtä lailla tähän tapaukseen. Jos Jumala on jotakin sanonut, luvannut ja päättänyt kaikkivaltiudessaan, niin eiköhän meidän vajavaisten ihmisten ole silloin parasta olla hiljaa! Jos Hän tahtoo parantaa meidät ja Hän edellyttää siihen meidän uskoamme, vaikka voikin toimia halutessaan ilman sitä, ja jos Hän odottaa meidän tekevän parannuksen synnistä, joka mahdollisesti voisi tuoda sairauden, niin mitä siihen enää sanotaan. 

Hän sanoo Moosekselle: "Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon." Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. (Room 9:15 – 16). Mikä me olemme kiukuttelemaan Jumalan tahtoa vastaan?